Otsikko lupaa ehkä enemmän kuin mitä tektistä sitten löytää. Hynysellä ja tuntemillani sihteereillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ainakaan tietääkseni.

Olen Hynysen suuri fani, musiikin suhteen en kovinkaan, koska en omista yhtään Kotiteollisuuden levyä vaikka musiikista pidänkin. Sen sijaan hänen kirjoittamat kolumnit Keskisuomalaiseen pelastavat päiväni joka kerta. Hynynenhän kaiketi kirjoittaa kolumneja myös Soundiin tai Rumbaan jos en ihan väärässä ole. Tänään ilmestyneessä Keskisuomalaisessa Hynynen haukkui kaikki urpot, jotka soittelevat radioon, vaikka heillä ei ole kerrassaan mitään sanomista. Olen itsekin aina ihmetellyt sitä, että miksi joku Mikko-Pertti soittaa radioon ja sitten juontajan on lypsämällä lypsettävä edes jotain pihalle. Voiko elämä olla siinä jamassa että ei ole ketään muuta kuin radio jolle soittaa? Eikö joillain ihmisillä ole olemassa sellaista ominaisuutta kuin itsekritiikki?

Suosittelen Hynysen kolumneja kaikille. Tähän päivään mennessä en ole vielä kovinkaan monesta asiasta ollut eri mieltä hänen kanssaan.

Sitten sihteereistä. Työpaikkallani on heitä kaksi. En tiedä onko muiden työpaikoilla sama tilanne, mutta nämä kaksi muistavat kyllä korostaa tärkeyttään, kiireisyyttään ja olemassaoloaan jatkuvasti ja se tekee minut hulluksi. Nämä kaksi istuvat toimistossamme läheisissä huoneissa käytävän varrella ja siksi kommunikointi hoidetaan huutamalla. "Marja, Marja, mikä tossa tulostimessa on..?!" "En, mä tiedä Hanna, soita korjaaja!" Voi taivas... Luonnollisesti kännyköiden soittoäänet ovat täysillä. Eihän sitä muuten voi kuulla kun se on siinä vieressä pöydällä. Ja kun on korkokengät niin kantapääkävely on must. Toinen näistä vielä laahaa kenkiään maksimoiden omalla tavallaan tuon äänen ja toinen taas juoksee maksimoidakseen äänen toisella tavalla. Ja koko ajan heillä on kiire. Jos erehdyt jotain kysymään vastaus tulee väsyneellä ja kärttyisellä äänellä. "Kuules, mulla on nyt kova kiire, kysy Hannalta."

Homman pointti vaan on se, että kummallakaan näistä ei ole kiire, saati sitten paljon hommia. Äänet, metelöinti kengillä, kännykkä, vaatteet, jopa huoneen sisustus ovat vain herättämässä huomiota. "Huomatkaa minut, minulla on kiire, olen korvaamaton, tärkeä, tyylikäs, jne..." Mikään ei voisi sapettaa enempää. Varsinkaan kun itsellä on oikeasti kiire. Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Ovatko sihteerit kaikkialla samanlaisia?