Näin tämän hämmentävän dokumentin eilen ensimmäistä kertaa. Ymmärtääkseni se on esitetty jo kerran aikaisemminkin, mutta silloin missasin sen. Onneksi eilen satuin television eteen oikeaan aikaan.

Dokumentti siis kertoi ternimaitoyrittäjä Petteri Jussilasta ja hänen elämästään. Kokonaisuudessaan dokumentti oli mielestäni vähintäänkin mielenkiintoinen. Muistan tehneeni joitakin havaintoja sitä katsellessani.

1. Jussila oli liian Amerikkalainen Suomeen. Hän oli selvästi saanut vaikutteita Hollywood -elokuvista. Koko ajan hän toi esille itseään, omia tavoitteitaan, perhettään ja ennen kaikkea rahaa. Tämän lisäksi hän puhui jatkuvasti ristiriitaisuuksia. Hän korosti perheen olevan tärkein arvo, mutta silti painotti seuraavassa lauseessa rahan olevan kaikki kaikessa.

2. Suomessa riittää höynäytettäviä. Kaikki ne ihmiset kuuntelemassa Jussilaa ja hänen puheitaan. Jokainen varmasti uskoi tulevansa miljonääriksi muutamassa viikossa, aivan kuten Jussila heille sanoi. Ternimaidolla? Ihan oikeasti? Miten joku voi tosissaan uskoa tulevansa miljonääriksi tuotteella jota ei ole juuri tutkittu, jonka toimintaa ei ole kukaan todistanut ja jota kauppaa entinen kehonrakentaja?

3. Jussi Parviainen on paskiainen. Nyt ymmärrän hyvin Mattiesko Hytösen jatkuvan kritiikin häntä kohtaan. Jokainen sana on oikeutettu. Yleensäkin taitaa olla niin, että hyvää manageria ei ole olemassa. Tosin Parviainen oli mikä lie "persoonavalmentaja" tai joku vastaava. Naurettava pelle.

Vielä Parviaista alhaisempi on tämä seiskan "tähtitoimittaja", luultavasti Kai Meriläinen. Aika hyvin on saanut mies Nykäsen ryyppäämään ja sama olisi ollut luultavasti Jussilan kohtalo. Miehellä ei ole mitään tekemistä journalismin kanssa. Ihmettelen oikeasti että missä menee näiden "keltaisten lehtien" toiminnan raja? Tuskin sellaista onkaan.

4. Jussila oli melko yksinkertainen kaveri. Hän teki paljon virheitä ja olisi tehnyt myös konkurssin ennemmin tai myöhemmin. Samoin hän uskoi näitä kaikenmaailman Parviaisia ja Meriläisiä ja lähti heidän kelkkaansa mukaan. Jos hän olisi oikeasti keskittynyt firmansa kehittämiseen eikä itseensä olisi hän voinut menestyäkin. Ja hänen punapäisestä vaimostaan ei ainakaan ollut apua.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin samaa mieltä. Dokumentin viimeinen lause oli: "- Eläkää, älkää vaan olkaa olemassa." Vaikka sanajärjestys menikin Jussilalla pieleen, niin tuosta olen täsmälleen samaa mieltä. Keskittykää elämiseen, älkää vain tyytykö olemaan hengissä. Tiedän mistä puhun, sillä itsekin olen syyllistynyt vain olemaan olemassa.