Olenko ainoa, vai tuntuuko minusta vain siltä, että suurella osalla ihmisistä on kaamea tarve tuoda itseään, omaa työtään, eläämäänsä, vaikeuksiaan, kaikkea mahdollista omaan itseensä liittyvää esille? Varsinkin työpaikoilla tämä on erittäin hyvin havaittavissa. Suureen ääneen puhelimeen kailottaminen, juokseminen paikasta toiseen - silloinkin kun ei ole kiire, kiireen korostaminen silloinkin kun oikeasti ei ole kiire, kovaääninen puhuminen toisílle, liika parfyymin käyttö. Kaikki nämä ovat mielestäni merkkejä siitä, että kyseisellä henkilöllä on tarve tulla huomatuksi.

Miksi kukaan haluaa korostaa sitä, että hänellä on kiire? Onko siinä jotain kadehdittavaa? Miksi kukaan haluaa huutaa kännykkään keskellä käytävään muka tärkeitä juttuja? Onko mitään järkeä kailottaa käytävässä, kun voi mennä omaan huoneeseen puhumaan kaikessa rauhassa? Miksi kukaan haluaa puhua henkilökohtaisia asioitaan kaiuttimen kautta puhelimessa siten että kaikki voivat sen kuulla? En tiedä, voin vain arvailla:

Epäilen että tässä on muutamia mahdollisuuksia: Ensinnäkin, jos on tarve korostaa jatkuvasti omaa kiirettään, niin silloin ei oikeasti ole kovin paljoa töitä. Jos on kiire, niin silloin siitä tuskin ehtii kauheasti huutelemaan tai osaa pyytää apua. Jos taas haluaa pitää meteliä itsestään ja omista asioistaan, niin mielestäni se on on avunpyytö. "Kuunnelkaa minua, katsokaa minua, puhukaa minulle, haluan puhua, mutta kukaan ei kuuntele". Yleensä tällaiset ihmiset haluavat puhua, koska heillä on paha olla jostain, siksi he vain korostavat itseään ja omia asioitaan.

Vinkki: Kuunnelkaa joskus toisia ihmisiä. Se on hyvä keino saada ihmiset kiinnostumaan myös teistä itsestänne. Jos ei osaa kuunnella toista, niin on turha luulla, että tämä toinen jaksaa kiinnostua teidän kuuntelemisesta.