Olen realisti ja yritän aina ajatella asioista pragmaattisesti. Uskon asioihin vasta silloin kun näen ne. En myöskään usko raamatun Jumalaan, enkä oikeastaan muihinkaan luojiin, koska uskon että ihmiset ovat itse luoneet nämä jumalat omiin tarkoituksiinsa. Uskon evoluutioon, ihmisen kehittymiseen, tieteeseen ja itseeni. Tähän asti nämä asiat ovat riittäneet minulle vallan mainiosti. On kuitenkin eräs asia johon uskon, vaikka sitä ei voi ajatella mitenkään järkevästi.

Uskon aaveisiin.

Miksi? Koska olen kerran nähnyt aaveen. Vuosi oli 1998 ja vanhempani olivat juuri rakentamassa uutta taloa. Olin itse ollut talolla töissä kesän ajan ja kun huoneeseeni saatiin kannettua sänky, niin päätin jäädä taloon yöksi heti kun se oli mahdollista. Siskoni oli myös paikalla, mutta nukkui eri kerroksessa kuin minä. Olin nukkunut jo melko pitkään, kello kävi muistaakseni jotain aamuyön tunteja kun yhtäkkiä heräsin. Nousin istumaan. Sänky oli sijoitettu siten, että jalkani olivat suoraan ovea kohti ja kun nousin sängyssä istumaan niin kasvoni olivat suoraan ovea kohti. Silloin näin sen.

Oviaukossa, noin kolmen metrin päässä minusta, leijui vaalea hahmo. Sillä oli nuoren naisen kasvot ja vartalo, mutta ei ollenkaan jalkoja. Jalat ikäänkuin puuttuivat, tai sitten ne eivät vain näkyneet kunnolla. Mutta minusta niitä ei ollut ollenkaan, hahmo leijui ilmassa. Unen jälkeen olin hieman pöllämystynyt ja luulin ensin että siskoni oli ovella, kysyin jotain, mutta hahmo ei vastannut. Tajusin että se ei ollut siskoni. Huusin. Hahmo pysyi paikallaan, se vain katsoi minua. Kurotin pöytälamppua ja napsautin sen päälle, katsoin ovelle. Hahmoa ei ollut enää. Sydämeni oli tulossa ulos rinnasta ja henki ei kulkenut.

Vielä tänäkin päivänä ole varma siitä mitä näin. Olen kertonut jutun kaikille jotka ovat sen jaksaneet kuunnella alusta loppuun, harva on sitä uskonut ja on sanonut että olen nähnyt unta tai jonkun harhan. Asia ei vain ole näin.

Luulen, että tällä nuoren naisen aavella oli minulle jotain asiaa. Tänäkin päivänä mietin mitä hän halusi kertoa. Ja miksi hän ei tullut toista kertaa ovelleni. Tuliko hän kertomaan että joku oli huonosti vai että joku asia oli nyt hyvin kun oli yötä talossa? Voin vain arvailla. Kovasti haluaisin sen tietää.

Toisaalta, olen tyytyväinen että hän ei puhunut. Jos hän olisi sanonut jotain, niin tuskin olisin tarpeeksi järjissäni tätä kirjoittamaan.