Niinhän siinä varmaan tulee käymään, että muutto täältä Jyväskylästä kohti etelää ja Espoota tai Helsinkiä alkaa olla ajankohtainen. Harppaus on mielestäni suuri, ei niinkään fyysisesti, vaan pikemminkin henkisesti. Olla kotoisin Jyväskylästä kuulostaa mielestäni paljon paremmalta, paljon mukavammalta kuin olla kotoisin Espoosta, joka taas kuulostaa jotenkin mitäänsanomattomalta ja kylmältä. En tiedä mistä se johtuu, siltä vain tuntuu.

Mielelläni jäisin asumaan Jyväskylään. Täällä on kaikki mitä itse tarvitsen. Ystäviä ja sukulaisia asuu täällä ja lähiympäristössä paljon, kaupungissa pääsee harrastamaan juuri niitä lajeja mitä itse haluaa, kaupoista saa ostettua kaikkea mitä mieli halajaa, ravintoloita ja baareja on juuri sopivasti. Kaupunki on juuri sopivan kokoinen, ei liian suuri, ei liian pieni. Ainoa huono puoli on vaan se, että töitä täältä ei löydy tarpeeksi. Valitettavasti. Suuret yritykset ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle ja ne työt joita itse haluaisin tehdä ja joihin minulla on myös koulutusta sijaitsevat myös siellä. Asuinpaikan valinta ei siis välttämättä ole oma, vaan pikemminkin pakon sanelema.

Toki Espoosta löytyy samoja ominaisuuksia kuin Jyväskylästä, mutta silti jotain puuttuu. Tunnelma ei vaan jotenkin olisi sama. Minulle tulee Espoosta mieleen kiire, moottoritie ja Helsinki. Jyväskylästä lämpö, läheisyys ja rallit. Tiedän että suurin osa asenteestani on ennakkoluuloja ja ne varmasti muuttuvat jos tosiaan Espooseen päädyn. Ainakin toivon että ne muuttuvat eivätkä vahvistu.

Asumisen hinta, asumisen laatu, välimatkat kaikkialle, ihmisten määrä ja luonne, työt. Jotenkin luulen, että kaikki edellämainitut ovat Jyväskylässä paljon paremmin kuin Espoossa. Toivon todellakin että olen väärässä.

Ihmisen koti on kuitenkin siellä missä ihmisen on hyvä olla. Kyse ei ole paikasta, vaan olotilasta. Toivon että jos muutan etelään, niin löydän sieltä kotini.